Kirjotin äsken tosi mahtipontaalisen tekstin en mistään. Sitte iski lauantaiyön kriittisyys päälle ja tajusin että eei enhän mä tämmöstä voi kirjottaa. Toisena ideana oli että en kirjota muuta kun moi. Sekään ei kuulostanu mahtipontaaliselta.
Karu totuus lienee se, ettei mahtipontaalista tekstiä voi tulla enää sen jälkeen kun on joutunut luopumaan uskosta joulupukin todelliseen partaan.. Jotenkin se vaan lamaannuttaa. Parta siis.
Ehkä se on psykosomaattista. Tärinä ja muu. Pakko olla.
Ei tässä muuta. Ekan postauksenhan pitää olla lyhyt ja ytimekäs. Lyhyestä on hyvä alottaa. Ytimekkyydestä en tiedä. Ehkä sekin on lamaantunut. neva know.
Tuttiritari kuittaa muttei kumarra. Gees.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti