I think I dropped my brain

Joulu on ohi ja tiedättekö mitä se tarkoittaa? Joo, vuosi vaihtuu kohta ja niin edelleen. Mutta mikä vielä parempaa.... Alennusmyynnit ovat taas täällä!
Ah, ne joulun jälkeiset alet. Pakollinen numero joka vuosi, huomattavasti odotetumpi ja innostavampi kuin joulu, mutta aina loppujen lopuksi yhtä turha ja väsyttävä tapahtuma.

Silti himoan päästä hipelöimään kymmenen prosentin alennuksessa olevia ylihintaisia rättejä joita en osta kuitenkaan. ALE-lappusissa vaan on jotain hämmästyttävää hohtoa.
Niinpä taas tänään tuskailin ja voihkailin sitä, etten vielä mennyt. Pakko! Alennukset! Entä jos kaikki kiva viedään jo! Joo, se kaikki jossain määrin siedettävän hintaiseksi alennettu viime syksyn trendikkyys joka menettää hohtonsa sillä sekunnilla kun uudet mallistot vyöryvät kauppoihin.

Kyllä, se on jotenkin kutkuttavaa. Kuitenkin. Hirveä määrä ihmisiä ja tungosta, tietysti muka niin taktisesti valitut suhteettoman epämukavat vaatteet ja liian korkea korot jalassa, ja alennusrekit täynnä tyhjänpäiväisiä - tai mikä pahempaa, jo normaalihintaisina ostamiani - riepuja. Minnekään ei pääse istumaan ja hengähtämään, rasittavat tädit jumittavat edellä tai teinit vinkuvat korvaan. Kassoille on niin tolkuton jono, että ehdin pohdiskella kymmeneen kertaan kädessäni roikottaman vaatekappaleen tarpeellisuutta ja hienoutta. Tulen jo melkein siihen tulokseen, että helvetti, enhän minä tätä edes halua, mutta sitten se jostain tuntemattomasta syystä Gina Tricotiin eksynyt mummeli saa hilunsa ja kamppeensa kasaan ja lyllertää pois kassalta. On minun vuoroni maksaa, ja minähän maksan. Ei minulla tähän varmaan olisi oikeasti edes varaa, tai en tiedä, ryysis on sumentanut aivoni, enkä minä tätä ehkä haluaisikaan - mutta hei, kunhan saan sen kotona päälleni niin sehän voi näyttää vaikka kuinka kivalta! (Ei, en tietenkään sovittanut sitä, sovareihinhan oli aivan järjetön jono.)

Kotona tuijotan sitten ostamaani viime syksyn kulunutta ideaa ja mietin, että miten kummassa päädyin juuri tähän?

Kyllä, heti huomenna. Tai viimeistään ylihuomenna.

(Ensi kerralla ainakin postaan jotain mielekkäämpää, mut hei, alennusmyynnit, kelatkaa ny.)

Later Vaders! - Whee

Claustrophobic means you're afraid of Santa Claus.

Kirjotin äsken tosi mahtipontaalisen tekstin en mistään. Sitte iski lauantaiyön kriittisyys päälle ja tajusin että eei enhän mä tämmöstä voi kirjottaa. Toisena ideana oli että en kirjota muuta kun moi. Sekään ei kuulostanu mahtipontaaliselta.

Karu totuus lienee se, ettei mahtipontaalista tekstiä voi tulla enää sen jälkeen kun on joutunut luopumaan uskosta joulupukin todelliseen partaan.. Jotenkin se vaan lamaannuttaa. Parta siis.

Ehkä se on psykosomaattista. Tärinä ja muu. Pakko olla.

Ei tässä muuta. Ekan postauksenhan pitää olla lyhyt ja ytimekäs. Lyhyestä on hyvä alottaa. Ytimekkyydestä en tiedä. Ehkä sekin on lamaantunut. neva know.

Tuttiritari kuittaa muttei kumarra. Gees.

I like nonsense, it wakes up the brain cells

Aloitukset ovat hirveän vaikeita, tiedäthän. Sitä kun ei oikein tiedä, että mistä lähtisi liikkeelle ja mihin sitten menisi. Sovitaan, etten tee aloitusta ollenkaan ja siirrytään samantien eteenpäin. Mutta minne?
Hmmmmh.

Harkitsin jo kirjoittavani jotain järisyttävän nauruhermoja kutkuttavan nokkelaa esittelyä meistä kolmesta, jotka tätä bloginpoikasta kirjoitamme, mutta voi hyvänen aika miten typerältä ajatukselta se äkkiä alkoikin tuntua! Miksi esittelisin meitä mitenkään, kun on paljon mielenkiintoisempaa laittaa teidät ihan itse ottamaan selvää? Sitten voimme nauraa anonyymeille kommenteillenne (joita luonnollisesti tulee sankoin joukoin, meistä tulee tietenkin blogimaailman tähtiä yhdessä yössä!), missä esitätte syväluotaavia analyysejanne siitä miten pimeitä, lapsellisia ja kertakaikkisen typeriä olemme. Looking forward to it!
Koska me emme tiedä kuka sinä olet, tasapuolisuuden nimissä et sinäkään saa tietää ketä me olemme. Reilua, eikö? Älä vaivaudu edes nyökkäämään itseksesi, en näe sitä eikä sinun mielipiteesi minua kiinnostakaan.

Stay tuned, aion potkia ne kaksi pientä ystäväänikin piakkoin postailemaan jotain vähintään yhtä tyhjänpäiväistä sanahelinää kuin tämä. En tiedä mistä tämä blogi lähtee liikkeelle ja mihin se sitten menee, mutta sen tiedän, että tämä on maailman paras.



Laters!
- Whee